Heissan taas!

Meillä oli Wilman pentu Werttiwerraton "Pessi" täällä eräs päivä kyläilemässä.
Poika oli kasvanut äitistään jo reippaasti ohi ja oli hyvin reipas ja iloinen!
Kävimme konkkarokan kanssa metsässä vähän kävelyllä ja annoimme
koirien vähän ottaa mittaa toisistaan painin merkeissä.
Lotta oli hyvin innoissaan tästä puolivuotiaasta "pennusta".
Olisishan se mukava ollut antaa heidänkin leikkiä, mutta kun Pessillä tuota
vauhtia ja kokoa oli sen verran, että olisi voinut sattua joku vahinko.
Lottaa kannettiin siis sylissä ja hihnassa.
Pessi ja meidän Wilma kirmasivat ympyrää metsikössä ja välillä katosivatkin
näköpiiristä, mutta parin huudon jälkeen alkoi valkoinen hännän pää näkyä jostain
puskan takaa.
Pessillä ainakin energiaa riitti! Vähän tuli haikea mieli kun mietti kuinka iso poika
meidän Weikkokin jo olisi, jos kaikki olisi mennyt hyvin..

Mukavaa nähdä nuita meidän pentuja välillä minkälaisia puolivuotiaita huntaloita niistä on tullut!